Cheerleading laji-info

Cheerleading on vauhdikas ja näyttävä kilpaurheilulaji, jonka harrastus Suomessa on jatkuvassa kasvussa. Lajiin liittyvät akrobaattiset osat sekä intensiivisyys tekevät siitä paitsi teknisesti vaikean, myös yleisölle yllätyksellisen ja viihdyttävän. Cheerleadingissä on kaksi alalajia, kilpa-cheerleading ja cheertanssi.

Cheerleadingissä voi kilpailla kolmessa eri ikäluokassa: lapset 7-13-vuotiaat, juniorit 12-16-vuotiaat ja aikuiset yli 15-vuotiaat. Jäsenseurat järjestävät harrastetoimintaa näiden ikäluokkien lisäksi myös pienille lapsille (mikrot) tai varttuneemmille harrastajille. Lähde: scl.fi.

Kilpa-cheerleading koostuu ilma-akrobatiasta, johon kuuluvat pyramidit, nostot ja heitot, permantoakrobatiasta, omalle joukkueelle suunnatuista kannustushuudoista, hypyistä sekä tanssi-osiosta. Lajin kilpailusäännöissä on määritelty jokaiselle ikä- ja taitotasolle pakolliset elementit. Laji on esteettinen laji, jossa tuomariston arvosteluperusteina ovat mm. tekninen vaikeus, koreografian monipuolisuus, suorituspuhtaus sekä esiintyminen. Varsinaisen tuomariston lisäksi kilpailuissa työskentelevät tekniset tuomarit, joiden tehtävä on tarkkailla ohjelman teknisiä elementtejä sekä mahdollisia vähennyksiä.

Kilpailuohjelman kesto on maksimissaan 3 minuuttia ja ohjelmat esitetään cheer-matolla, jonka koko riippuu kilpailusarjasta. Kisajoukkueeseen mahtuu kilpailtavasta sarjasta riippuen 20-24 urheilijaa, jonka lisäksi joukkueeseen kuuluvat varamiehet sekä spotterit. Spotterilla tarkoitetaan henkilöä, joka varmistaa nostojen, heittojen ja pyramidien alastulot, mutta ei ole mukana arvosteltavassa kilpailusuorituksessa.

Cheerleading on joukkuelaji, jonka harjoituksissa treenataan sekä yksilö- että joukkuetaitoja. Onkin tärkeää, että joukkueen kaikki urheilijat osallistuvat aktiivisesti harjoituksiin, sillä yhden henkilön poissaolo vaikuttaa koko muun joukkueen harjoitteluun. Perheen kesken kannattaa keskustella harrastusta aloitettaessa ja kauden vaihtuessa siitä, kuinka paljon perhe on valmis panostamaan lapsen harrastukseen. Harjoituksiin osallistuminen on kehittymisen ja etenemisen yksi kulmakivistä. Jos urheilija tai perhe ei ole valmis sitoutumaan vielä edustus- tai kilpajoukkuetason harjoitteluun, löytyy seurastamme myös harrastejoukkueita, joissa harjoituksia on vähemmän. Joukkueeseen sitoutuminen ja treeniaktiivisuus on kuitenkin tärkeää kaikissa WCV:n joukkueissa.